Vuosijuhlat 2024 – UniDance 10 vuotta

Marraskuinen maanantaiaamu klo 9.00 ja herätykseni soi. Pyörähdän ympäri sängyssäni, tartun puhelimeeni ja kirjaudun sisään Zoom-kokoukseen. Aiheena on jälleen vujut, niin kuin monena muunakin maanantaiaamuna viime kuukausina. Vujuvastaava Aada tiedottaa, että paikka vujuille on nyt vahvistettu ja cateringin kanssa käydään keskusteluja eri menu-vaihtoehdoista. Itse kerron saaneeni yhteyden muutamaan alumniin. Sitten puhutaan kutsujen lähetysaikataulusta, ja noin tunnin kuluttua kokous saadaan loppuun. Ensi viikkoon.

Tällaisilla tunnelmilla alkoi UniDancen 10-vuotis vuosijuhlien suunnittelu loppusyksystä 2023. Vujutiimi koostettiin innokkaista unidancelaisista. Nämä kuusi juhlien aikaansaajaa olivat allekirjoittaneen ohella Aada Vuori, Sanni Rautanen, Enni Bäckman, Siiri Lintunen ja Sandra Käiväräinen. Kukaan meistä ei ollut koskaan ollut järjestämässä vuosijuhlia, ja osa ei ollut edes vuosijuhlilla koskaan käynyt. Silti juhlista tuli, näin omasta mielestäni, vallan onnistuneet.

Vuosijuhlat olivat myös UniDancelle historiansa ensimmäinen varsinainen virallisempi pukujuhla. Oli aika juhlistaa tanssiyhdistystämme hiukan isommalla kaavalla, mihin illallistyyppinen ohjelma katsottiin sopivaksi. Jo alkuun kuitenkin päätettiin, että juhlista ei haluttu pelkkää pönötystä – tilaa pitäisi jättää rennolle seurustelulle ja hauskanpidolle. Näin pysyisi mukana UniDancen henki vapaa-ajan ja hyvän mielen yhdistyksenä. Pukukoodissa sallittiinkin vujuetiketin rikkominen ja ohjelmassa jätettiin paljon aikaa sille itselleen: tanssimiselle.

Vuosijuhlat järjestettiin Tapiolan juhlatalolla helmikuisena lauantaina 17.2.2024. Vujutiimi saapui ilmapalloineen paikalle jo klo 10 aamulla. Emme olleetkaan perillä yhtään liian aikaisin, sillä koristelu, pöytien kattaminen ja tuolien peittäminen harsoihin vei monta tuntia. Luontaisesti myös sähellykseen meni aikaa – neilikoita oli tilattu 30 kappaleen sijaan 30 kimppua. Monen puhelinsoiton jälkeen kukat saatiin kuitenkin palautettua ja rahat takaisin. Hyvä näin, sillä käteen jääneellä sadalla eurolla saatiin ostettua vujutiimille kovan työn palkkioksi pizzat.

Kello alkoi lyödä viisi, ja vieraita alkoi ripotella paikalle. Oli upeaa nähdä juhlapaikka valmiissa loistossaan ja unidancelaiset kauniissa asuissaan. Laseihin kaadeltiin alkumaljoja ja kuvausseinä oli kovassa käytössä. Juhlan väreiksi oli valikoitu kulta ja hopea valkoreunuksin. Tämä toistui niin ilmapalloissa, kattauksessa kuin tilaisuuden haalarimerkissäkin.

Iloinen 70-päinen joukko siirtyi pikkuhiljaa käytäviltä saleihin, ja virallinen ohjelma alkoi. Alkuun nähtiin sekä Edustuksen että Street-ryhmän esitykset, jotka keräsivät raikuvia aplodeja. Tämän jälkeen oli puheenjohtaja Marimilla Hietavan puhe ja pian sen jälkeen päästiinkin jo pääruuan pariin. Ruuaksi tarjoiltiin vegaanisia kasvispihvejä ja uuniperunoita. Ruokaa kehuttiin kovasti (kiitos cateringille!).

Kun vatsat oli saatu täyteen, vieraiden ruokakoomaisia aivonystyröitä koeteltiin tietovisan parissa. Harva uusi jäsen tiesi, että UniDance on esiintynyt muun muassa pesäpallokentällä tai että UniDancen ensimmäiset yhteiset paidat olivat valkoiset. Alumnit taisivatkin jyrätä tietovisan ja päästä palkinnoille. Tietovisan jälkeen sukellettiin historiakertomuksen pariin ja muisteltiin menneitä myös Sonja Julkusen alumnipuhetta kuunnellessa.

Yhdistyksenä halusimme muistaa jäseniämme vuosijuhlien yhteydessä. Ainejärjestöissähän on tapana jakaa kunniamerkkejä, mutta koska UniDance ei ole ainejärjestö eikä meillä ollut kunniamerkkilautakuntaa, päädyttiin palkitsemaan jokaisesta ryhmästä Vuoden ryhmäläinen. Palkinnoille pääsivät Show-ryhmän Sanni Arosarka, Street-ryhmän Valtteri Viitasalo sekä Edustuksen Marimilla Hietava. Unidancelaiset olivat saaneet äänestää palkinnon saajat itse, ja kaikki nämä jäsenet nähtiin muita kannustavina ja reiluina treenikavereina.

Juhlat alkoivat lähestyä loppuhuipennustaan, ja jälkiruoan jälkeen päästiin vihdoin avaamaan tanssilattia. Upea DJ Marilla Timonen aloitti settilistansa, ja ei kulunut kuin muutama minuutti, kunnes tanssilattia oli täynnä. Vaikka kaiuttimen liittimet hiukan reistailivatkin, meno oli hyvä ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa. Ramses II:n Villieläimen soidessa taustalla unidancelaiset muistelivat innoissaan muutaman vuoden takaista koreografiaa kyseiseen biisiin. Korkokenkiä vaihdeltiin tasapohjaisiin, ja tanssilattia kaikui illasta nauttivien ihmisten naurua.

Illan pimetessä alkoi tanssilattiakin pikkuhiljaa tyhjentyä, kun vieraat siirtyivät kohti jatkopaikkaa Ilves Bar & Night. Vujutiimi ja muutama innokas apukäsi jäivät siivoamaan paikkoja, ja huruttelivat sitten taksilla itsekin mukaan rientoihin. Vaikka jatkojen yksityiskohtia ei tässä kertomuksessa paljastetakaan, tarina kertoo unidancelaisten elävöittäneen Ilveksen tanssilattiaa ennennäkemättömällä tavalla. Ilta päättyi monella iloisesti, ja seuraavana päivänä vujuja muisteltiin raukeana. Allekirjoittanut unohti kotiavaimensa kotiin ja vaelsi aamuyön loskasateessa vanhempiensa asunnolle. Mutta tästä ei teidän tarvitse enempää tietääkään.

Seuraavia vujuja odotellessa!

Essi Kyyrönen, tiedotustoimari